Julkiset kulkuvälineet

Mikä tekee taksikuskista saidan nurisijan? Entäs mikä tekee linja-autonkuljettajasta joko yltiö-örmyn tai yliystävällisen intoilijan? Johtuuko tämä kummallinen ammattitauti kenties palkkatasosta vai onko se vain pelkkä tavallinen luonnevika? Yritin tänään pohtia aihetta ratsastaessani Jyväskylän omalla oranssinvalkoisella, parhaat päivänsä nähneellä linja-autolla, joka aina mutkan tullen oli heittää tiellä kauniit 180°.

Asiaa hetken mietittyäni mieleeni nousi jos jonkinmoisia perusteita sille miksi taksikuskit ja linja-autonkuljettajat suhtautuvat työhönsä kovin samankaltaisesti. Kuvitellaan tilanne mielikuvan helpottamiseksi:
Kello näyttää 00:35 ja ulkona on kammottavan kylmää ja lumista. Taksikuski/linja-autonkuljettaja avaa oven asiakkaalleen. Asiakas on yltä päältä märkä, näyttää massamurhaajalta, haisee pistävästi ammoniakilta ja etäisesti joltain muultakin vähemmän miellyttävien hajujen yhdistelmältä. Ovi menee kiinni ja asiakkaan löyhkä leviää ympäri kulkupeliä ja saa ikkunat vihertämään kummallisesti. Asiakas ei ole hetkeäkään hiljaa vaan puhua pälättää niin, että pian kuskille ei ole enää epäselvää edes asiakkaan kummin kaiman pikkuveljen nimi. Asiakas päästelee pieruja ja röyhtäilee, kaivaa nenäänsä ja kiroaa huonoa säätä, Suomen kelvotonta presidenttiä, paviaanien hidasta aineenvaihduntaa ja ties mitä kaikkea siltä väliltä.
-tässä kohtaa hyppäämme eteenpäin noin 30:n minuutin verran, mutta muistakaamme, että kuljettajan päässä aika tuntuu vähintään kahdelta tunnilta-
Asiakas nousee kyydistä, mutta jää vielä oviaukkoon jatkamaan, omien sanojensa mukaan erittäin antoisaa ja viihdyttävää keskustelua. Kun asiakas sitten viimein katoaa yön pimeään syleilyyn... Miettiikö kukaan samaa kun minä?

Uskoisin, että tarinasta käy melko hyvin ilmi suurin osa ammattiautoilijoita piinaavista miinuspuolista. Lisätkäämme joukkoon sitten vielä ne, joilla ei olekaan rahaa maksaa matkaansa ja ne, jotka pyrkivät vandalisoimaan ajokkia, joka on juuri tarjonnut heille vaivattomamman kotiinpääsyn.

Uskon, että tässä kohtaa olemme kaikki päässeet siihen lopputulokseen, että on se hyvä, että maailmassa riittää niitäkin hulluja, jotka vasten parempaa tietoaan pysyvät yhä näissä uljaissa ammateissaan ja jatkavat meidän kunnon kansalaisten kyyditsemistä. Kai sitä tällaisten koettelemusten ja harvinaisen ärsyttävien ihmisten tapaaminen aiheuttaa kaikissa erilaisen reaktion. Jotkut esittävät olevansa pilvessä ja ovat siksi yltiöiystävällisen imeliä. Toiset taas kiroavat koko uravalintansa alimpaan helvettiin, mutta ovat salaa rakastuneita ammattiinsa eivätkä jättäisi sitä mistään hinnasta. Oma ego siinä ainakin kasvaa kun voi aina verrata omaa työtään epäystävällisen luuserikyydittävän työttömyyteen.

Masentukaa - talvi on tulossa!

Mitä mä teen?
No minä viinakaapille meen.
Haistakoon veen
jos joku perkele puuttuu mun juomiseen!
-Eppu Normaali

Kyllä. Nyt, rakkaat ihmiset, on aika jälleen masentua ja heittää kaikki selviytymisen toivo nurkkaan. Talvi on jälleen saapunut pahoittamaan mielemme ja täyttämään päämme itsetuhoisilla ajatuksilla. Istuutukaamme siis sohvillemme, sammuttakaamme kaikki valot ja vaipukaamme itsesääliin ja epätoivoon. Vaikutelmaa on hyvä täydentää jollain erittäin alkoholipitoisella kurkunkostukkeella tai pahemman puutteessa jollain laimeammalla tärpätillä - määrä korvaa laadun. Näin saavutamme aivan uudenlaisen asteen masennuksessamme. Lipittämistä kannattaa jatkaa kevääseen ilman sen kummempia taukoja. Näin talven aito suomalaishenki pysyy varmasti yllä.

Oikein mukavaa talvenalkua ja joulunodotusta kaikille!

Kipuja jos jonkinmoisia

Syksy on saapunut ja tuonut tullessaan tutun salkullisen erilaisia nuhakuumeita ja muita mukavia pikkupöpöjä. Minä olen jälleen taidokkaasti kerännyt salkun tyhjäksi ja levitellyt pöpöt ympärilleni. Niistä saa epämukavan ja kuumeilevan peiton, joka sitten tuntuu kiertyvän aina vain tiukemmin pienen ihmisen ympärille. Hyviä puolia: 0.

Asia on vihdoin ottanut tuulta siipiensä alle ja lääkärit ovat viimein alkaneet selvittää jatkuvaa sairasteluani. Miksen käynyt Vaajakosken pöpöasemalla jo aikaisemmin jos tippaiitat ovat siellä näinkin rivakoita ottamaan toisen ihmisen asioita omakseen? Tjaah, lääkärissä käynti on yliarvostettua. Joka tapauksessa, palatakseni alkuperäiseen aiheeseen, alan siis ravata erilaisissa testeissä sun muissa missä lienee. Jospa minustakin saataisiin vielä joskus ihan terve yksilö. Kuinka monta kertaa vuodessa ihminen saa muuten käydä röntgenissä? Meinaan ettei alkaisi pimeässä sitten hohtaa vihreänä...

Sain kuulan rintaani,
jäin hankeen makaamaan.
Mä elän vieläkin...
en suostu kuolemaan!
-Popeda

Prrr... Kaunis biisi. Älkääkä nyt tulko sanomaan, että se Agentsien versio on parempi. Se kun nyt ei vaan pidä paikkaansa. Kuka sitä paitsi voisi kuvitella Kääriäisen selällään lumihangessa, verta valuvana ja silti täynnä tarmoa? Mustajärvellä on oikean mittaiset hiuksetkin. Tai hiukset ylipäätään... Isildur, kerpele...

OHJEITA LINJA-AUTOLLA/LAIVALLA MATKUSTAMISEEN
Asia 1: Muistakaa pysähtyä savukoimaan tarpeeksi usein. Muuten sivulliset voivat joutua ikävään välikäteen tupakoitsijoiden hajoillessa ympäri suljettua tilaa.
Asia 2: Antakaa jonkun mahdollisimman selväjärkisen jakaa maihinnousukortit sekä aterialiput, sillä muuten ne voivat joutua hukkaan mitä kummallisimmilla tavoilla.
Asia 3: Antakaa laivapiirtäjälle sen verran rahaa, minkä uskotte olevan käypä arvo oikeasta taidekuvasta. He ovat sen ansainneet jouduttuaan kuuntelemaan kahden piirrettävän hörhöilijän örinää edelliset 40 minuuttia.
Asia 4: Älkää vitkastelko Tallinnan puolella. Laiva lähtee sovittuun ja ennalta ilmoitettuun aikaan vaikka mikä olisi. Suomenmaalle on pitkä matka... uiden.
Asia 5: Älkää ottako yhteistä hyttiä puolen suvun kanssa. Tiedättekö mitä uroksille tapahtuu kun tietty promilleraja ylittyy?
Asia 6: Yrittäkää olla ihania, vaikka kuinka olisi paha olla ja vaikka kuinka olisitte suihkun tarpeessa.
Asia 7: Kotiakohden lähtevään linja-autoon ei ole kiire, sillä olemme sentään jo kotimaassa. Älkää siis tuuppiko kaljakorejaan kantavia mummoja tullissa (vaikka henkilökohtaisesti olenkin sitä mieltä, että laiva tulisi tyhjentää ikäjärjestyksessa, aloittaen nuoremmista = nopeimmista sukupolvista).
Asia 8: Älkää ihmiset istuko imeskellyn karkin päälle linja-auton takaosassa. Älkääkä hyvät ystävät pyyhkikö niitä lähmäkäsiä sitten hiekkaan, kun pääsette savukkeelle... kukaan ei olisi osannut arvata, että keltaisesta hedelmäkarkista saa niin tehokasta liimaa. Eikä olisi osannut arvata sitäkään, että lonkerosta saa niin tehokasta pesuainetta.
Asia 9: Älkää kuvitelko kävelevänne linja-autopysäkiltä kotiin. Ottakaa suosiolla taksi.

Herra Keuhkoputkentulehdus (osa 1milj.)

Olen jälleen tehnyt tuttavuutta vanhan ystäväni, herra keuhkoputkentulehduksen, kanssa. Olimme viettämässä mukavaa viikonloppua Turussa tuossa reilu viikko sitten. Palasimme kotiin ja pikkuneidin nokka vuoti... Siitä muutama päivä ja huomasin omani valuvan hanan lailla. Annoin tilanteen kehittyä ja toivoin, että tällä kertaa rakas ystäväni pysyy poissa. Ilmeisesti hän kuitenkin ikävöi minua sillä tässä sitä ollaan, lääkepurnukoiden ja nenäliinojen pikku labyrintissa...

On ehkä hyvä, että vierailu sattui juuri nyt. Pyöreitä vuosia pitäisi juhlistaa pian, kouluun pitäisi mennä 7.8. ja noin kuukausi siitä pitäisi jaksaa kantaa, raahata ja järjestellä erinäisiä tavaroita. Ei silti, olisi ollut kaikkien kannalta parempi jos tämä herra olisi pysynyt kokonaan poissa. Jatkuvat vierailut ovat viimein saaneet valkotakkiset kansankynttilät epäluuloisiksi. Nyt ne tahtovat tarkkailla minua ja tunkea minuun ties mitä mömmöjä. Vertakin varastavat, mokomat vampyyrit!

Tämä toinen herra, äijäke, kävi tuossa menneenä maanantaina tikattavana His Master's Tattoossa. Suhteellisen pramean kuvan ne siellä naputtivatkin käsivarteen. Nyt on sitten äijäkkeellä ihan oma kallonsa, mitä kanniskella ympäriinsä... vähän kuin joku matkahammasharja. Omaansakaan kun ei voi katsella ilman massiivista verenhukan vaaraa - vaikka sitäkin on vissiin tullut kokeilleeksi joskus.

Onnellisina nyt vain odotamme miten tässä käy. Kuka saa, mitä pillereitä ja mihin vaivaan? Innolla odotamme myös pieniä muutoksia ja mahdollisia tervehtymisiä. Josko nämä alituiset sairastelut olisivat nyt tässä ja josko aika menisi nopeammin ja toisi tullessaan suuremman purkin. Kiitos ja kumarrus.

Kesän viralliset avajaiset

Tänään on taas se sairaan kaunis päivä vuodesta kun jotkut ahkerat, ja vähemmän ahkerat, koululaiset ja opiskelijat harppaavat uusille urille. Opettajat itkevät, että kuinka se on haikeaa päästää taas uusi lauma paviaaneja kadulle seiniä töhrimään ja että kuinka Niilo-Petteri, tuo luokan nero, saa stipendin tänä vuonna. Todellinen yllätys. Paperia tuputetaan kouraan, kukkapuskilla voisi täyttää äidin omistaman pikku Polon ja lakki on niin syvällä päässä, että sitä on turha edes koettaa nyhtää irti ennen huomisaamua.

Juhlapaikalla vieraita lappaa sisään ovista ja ikkunoista, tuputtaen lisää puskaa ja kortteja kouraan. Kuulumiset vaihdetaan nopeasti ja jälleen kerran saadaan huomata kuinka meidän pieni Hanna-Riitta on kasvanut jo niin isoksi tytöksi. Vaatekoko on sama kun ala-asteella, niin että onkohan se Anne-täti sokeutumassa? Jutustelun kuivuessa kasaan tai kääntyessä säähän, vieraat säntäävät kohti herkkupöytää, jolle on katettu jos jonkin moista vyötärön kasvattajaa. Jotkut rohkeimmista kehtaavat poistua pöydän äärestä useampikin lautanen käsivarsillaan. Itse sankari jää ilman ylisokeroituja herkkuja, sillä hänellä on liian kiire laittaa puskat maljakoihin, arvioida sisääntulevan rahan määrä ja poseerata törkeissä, salaa napatuissa valokuvissa.

Takapihalla on omat pippalot rohkelikoille. Ne tosin järjestetään hieman vähemmän aurinkoisessa paikassa, kuusiaidan kupeessa. Meininkiin tuo lisää valoisuutta osanottajien helottavat nokat ja päähän nouseva kuohuviini. Pitäkää kuitenkin huolta, että ette ole enää paikalla kun talon absolutisti-isäntä lähtee kävelyttämään perheen vähemmän pientä, enemmän ärhäkkää lemmikkikoiraa.

Täytekakun näyttäessä rekan alle jääneeltä metsän eläimeltä vieraat alkavat hitaasti valua kohti ulko-ovea ja ulkona odottavaa parkkihelvettiä. Yöksi jäävä Helsingin mummo on taskuparkkeerannut autonsa niin, että kukaan ei pääse lähtemään ennen kuin paikalle on hälytetty nostokurki.

Juhlakalu odottaa kuumeisesti viimeisen vieraan poistumista, sillä illan riennot kaupungilla alkavat näillä hetkillä. Sitä ennen pitäisi vielä tarkistaa päivän rahasaalis ja mitoittaa illan menot sen mukaan. Lisäksi pitäisi vielä vaihtaa ylle ne kuteet, mitkä äiti hylkäsi aamulla elämää suuremman itkukohtauksen saattelemana. Ja eikun menoksi! Ai, naapurin Ullalla, illan kuskilla, onkin auennut korkki liian aikaisin. Äiti pelastaa tilanteen ja kyyditsee juhlaporukan kaupungin reunalla sijaitsevaan, kuolonhiljaiseen kahvilaan. Toisaalta, kyllähän näin hienossa säässä kelpaa kävellä pidempikin matka illan pääkohteeseen eli siihen kaikkein kovaäänisimpään, A-oikeudet omaavaan tanssipaikkaan.

Oikein paljon onnea kaikille tämän kevään valmistuneille! Älkääkä muuten hukatko niitä teidän ylihinnoiteltuja lakkejanne... Niillä pääsee vielä muutaman vuoden ilmaiseksi sisään "juuri valmistuneena". Vielä kerran, onnea.